Päiviä ja hetkiä

Väsy painaa silmäluomia, mutta ajattelin siitä huolimatta päivitellä blogia, koska
a) edellisestä kerrasta on jo aikaa
b) kivoja tapahtumia on kerrottavana ja
c) Elämä Unkarissa kääntyy ensi viikolla loppusuoralle, joten kohta vaihtobloggailu saa päätöksensä.

Antakaa anteeksi kirjoitusvirheet. Nukuin viime yönä korkeintaan neljä tuntia. Valvoin ja pohdiskelin syksyä taaksepäin ja talvea eteenpäin. Kello herätti kuudelta, ja kömmin lämpimän peiton alta aamupalapöydän kautta pimeään vesisateeseen. Vuoden synkimpänä aikana näin aikaiset aamut pitäisi olla lailla kiellettyjä. Mutta luokkaan päästyäni opiskelijoiden iloiset hymyt piristivät päivän (vaikka ohjelmassa oli lopputentti). :)

Nytkin ikkunaan ropisee unettava sade, jonka äänen onnistuin äsken peittämään soittamalla Hallikaisen Joulurauhaa muutamia kertoja. Se on kaunis kappale, hetkessä sydämeen virtaa tunne, jota ei voi sanoin selittää: siinä on muistoja, tuoksua, tunnelmaa, toivoa, rauhaa. Katselin kuvia lumisesta Suomesta. Tuli hyvä mieli. Unkari on maa, jossa viihdyn, mutta Suomi on maa, jonne kuulun. On ihana tietää, että siellä odottaa perhe ja rakkaat ystävät, jotka tapaan pian. <3

Ystävistä puheen ollen, sain viime viikolla vieraakseni Lotan. <3 Odotin koko syksyn Lotan vierailua, ja välillä näytti siltä, että reissu ei onnistu lentoemojen lakkotouhuilujen vuoksi, mutta niinpä vain onnistuikin. Lotta selvitti tiensä Budapestin kentältä junalla tänne Debikseen, ja oltiin keskiviikkoon asti täällä. Ohjelman tärkein osa oli kuulumisten päivitys, ja siinä vierähtikin aikaa! Ehdittiin kuitenkin käydä katsomassa kaupunkikeskustaa, kauppakeskusta, nauttia unkarilaisen pöydän antimista (joihin itse en ole aivan erityisen paljon syksyn aikana ihastunut ja joista Lotta sai ehkä hieman epäilyttävän kuvan syötyään varsin epämääräiseltä näyttävän perinneruoka-annoksen) ja osallistua meidän laitoksen lehtorien järjestämään Suomi-Viro -pikkujouluun. Pikkujoulussa nautittiin kuumaa viiniä ja pelattiin peliä, jossa selitettiin suomen- ja vironkielisiä sanoja puhumalla, näyttelemällä tai piirtämällä. En ollut edukseni viron taitojen esittelyssä (taisi suuurin osa pakollisen viron kurssin tunneista sujua sujuvasti sängynpohjalla torkkuessa, mutta ei siitä sen enempää...) Hauskaa joka tapauksessa riitti, kiitos huipuille lehtoreille illasta. :) Niin ja päästiinhän me Lotan kanssa yhdistämään voimamme myös opetuksen saralla. Sain tiistaina aamulla äkkihälytyksen sijaiseksi, ja Lotta lähti mukaan opeilemaan, mikä oli tosi kiva juttu, koska opiskelijat ovat aina innokkaita tapaamaan uusia suomalaisia kasvoja. :)

Keskiviikkona suunnistettiin Budapestiin, ja siellä oli aikamoinen koiranilma. Räntää tuli taivaan täydeltä ja kadut loskassa. Onnistuin kastelemaan kenkäni jo alkumetreillä, ja vilu meni luihin ja ytimiin. Päivät Bp:ssa oli melko kalseita, ja pysyteltiinkin paljon sisätiloissa. Katsastettiin kuitenkin kaupungin joulutori, Tonavan maisemat ja tietenkin Budan vanha linnavuori. Meidän hotelli oli onneksi kiva, halpa ja hyvä sijainniltaan. Lotta joutui Finnairin lentoemojen aina vaan jatkuneen lakkosekoilun takia aikaistamaan lähtöään ja lentämään kotiin Wizzairin siivin, joten Budapestin visiitti jäi melko lyhyeksi. Kauemminkin olisin vieraani täällä pitänyt. <3 Mutta pääasia, että matka järjestyi ja Lotta pääsi myös turvallisesti takaisin kotimaan kamaralle.

Budapestin matkan jälkeen ajatukset ovat suuntautuneet pikku hiljaa harjoittelun loppumisen herättämiin tunnelmiin. Tänään oli viimeinen tunti mun oman opetusryhmän kanssa. Opiskelijat esittelivät suomalaisia nykykirjailijoita ja syksyn aikana lukemiaan teoksia. Hyviä esityksiä kaikki. Tuli haikea olo. Syksy kului kivasti tuon innostuneen ja aktiivisen porukan kanssa. Pari opiskelijaa on kuitenkin tulossa ensi kevääksi Jyväskylään vaihtoon, joten törmäilen unkarilaisiin myös tulevaisuudessa.

Huomenna on vielä pari sijaisuustuntia, pidän kokeen yhdelle kandivaiheen porukalle. Sen jälkeen opetukset on tältä vuodelta ohi. Joululoman viettoon en silti ihan vielä pääse, sillä luvassa on vielä kirjallisuusesseiden lukemista ja gradun kanssa askartelua. Kirjallisuusesseet luen kyllä mielelläni: on kiinnostavaa tietää, millaisia ajatuksia opiskelijoilla on mm. Leena Landerin, Kari Hotakaisen, Johanna Sinisalon ja Leena Lehtolaisen teoksista.

Nyt lienee aika mennä unten maille, jotta olisin aamulla hieman pirteämpi kuin tänään...