Hyppy rajan toiselle puolelle

Edellisestä blogipäivityksestä onkin vierähtänyt aikaa. Hmm, mistäköhän mä aloittaisin kirjoittaa... Melkein parisen viikkoa sitten sain ystäväni Katjan tänne vieraakseni, ja päivät meni ihan siivillä niin kuin hyvässä seurassa aina. Tuliaisina saamani jälkiuuniruisleipä ja salmiakki maistui niin hyvältä kuin muistinkin, ja äkkiäähän ne mun käsissä hupeni. :p

Seikkailtiin parin viikon aikana vähän siellä ja täällä: viime viikon torstaina lähdettiin mun opetustuntien jälkeen parin yön pikku visiitille Romanian puolelle, Oradeaan (unkariksi Nagyvárad). Se on ihan Unkarin ja Romanian rajalla oleva kaupunki, jonne ei matkaa Debrecenistä kerry edes sataa kilometriä. Junamatka kesti kuitenkin yli kaksi tuntia kaikkine pysähdyksineen, odotteluineen ja passintarkastuksineen. Mulla ei oikein etukäteen ollut käsitystä koko kaupungista, mitä nyt Wikipediasta olin jotain katsonut.

Ensivaikutelma paikasta oli synkähkö: kaupungissa oli tosi kylmä ja harmaata. En liioittele pahasti, jos sanon, että sää oli verrattavissa Suomen syksyyn. Raikkaan kirpakkaasta syysilmasta ei tosin voinut kuin haaveilla, koska ilma oli täynnä pakokaasua. Aurinkoa tai sinistä taivasta ei näkynyt kertaakaan kahden vuorokauden aikana. Kaupungin sydän oli kävelykatu, jonka reunoilla oli nähtäväissä vanhaa arkkitehtuuria: hienoa aikoinaan, nyt jo jokseenkin rapistunutta. Kävelykatu oli sinänsä sympaattinen ja kesäaikaan varmasti vilkkaan eloisa: terassilla olisi ollut mukava istua auringossa ja katsella ohikulkevia ihmisiä ja paikallista elämänmenoa. Tällä kertaa kaupungista jäi hiukan vaisu ja masentava kuva, vaikka tietysti siellä oli myös joitakin kauniita nähtävyyksiä, kuten The Black Eagle Palace ja Black Eagle Passage.

Kun kävelimme pahasti ränsistyneiden harmaiden talojen ohi omalle hotellillemme kaduilla laahustavia kulkukoiria väistellen, tuli hiukan huono omatunto: helppohan sitä on paeta kurjuutta hotellin ovien sisäpuolelle ja päättää vaihtaa maisemaa, kun näkymä ei miellytä.
Meidän hotelli saa joka tapauksessa melkeinpä täydet kymmenen pistettä: mukava henkilökunta, hienot ja siistit huoneet, hyvä tyyny ja sänky ja sisäpihalla thermal spa -allas, jossa oli kiva käydä lillumassa iltahämärässä. Ai niin, ja eipäs unohdeta paikallisia musiikkikanavia, joista ei todella ollut pulaa. Biisilistalle tuli uusia kivoja lomabiisejä, esim. tää: http://www.youtube.com/watch?v=cmxxT3mGqPA

Pienen pieni pala vierasta maata tuli nähtyä, mutta mitä jäi käteen? Kiinnostus romanialaista kulttuuria ja ihmisiä kohtaan. Entistä vahvempi tunneside ja kiitollisuus omaa kotimaata kohtaan. Muistutus siitä, ettei kaikki hyvä ole itsestäänselvää. Konkreettinen todistus siitä, ettei ystävällisyys kysy rahaa tai aikaa vaan asennetta: kun osoitetta kysyessä mukava nainen näyttää tien perille asti ja hymyilee, voi miettiä, olisiko kotimaassa oman kiireisen arjen keskellä itsellä aikaa lähteä opastamaan apua tarvitsevaa.