Budapest

Keskiviikkona lähdettiin heti mun tuntien jälkeen kohti Budapestia. Aika hyvin mun opetusaikataulut sopii yksiin reissujen kanssa, kun keskiviikkona alkaa jo viikonloppuvapaa. ;) Odotin matkaa paljon, koska pääkaupunkivisiitti oli suunnitelmissa heti kun saavuin Unkariin, mutta yli kuukausi ehti kulua ennen kuin sinne lopulta pääsin. Hyvää kannatti odottaa, ja nyt sain vielä seuraa reissulle. :) Tykästyin Budapestiin kovasti ja palaan sinne toivottavasti vielä monta kertaa. Paikassa oli jotain todella kiehtovaa: vaikka kaupunki onkin kansainvälistynyt huimasti ja englannilla pärjää paikassa kuin paikassa, on siellä kuitenkin havaittavissa itäeurooppalainen vire. Ehkä kaupungissa kiehtookin juuri tietynlainen länsimaisen kaupunkikuvan ja itäeurooppalaisen tunnelman sopusointu tai ristiriita. Ihmiset vaikuttaa juuri niin ystävällisiltä kuin matkaoppaissa kuvataan: kadulla vastaantulevalta saattaa saada apua kysymättä ja vielä kartan käteen.

Kun päästiin perille kaupunkiin ja löydettiin hotelli, oli jo aika väsynyt olo, joten päädyttiin vaan kierrokselle isoon kauppakeskukseen, Westendiin (http://www.westend.hu/en) ) ja syömään erääseen maukasta tex mex -ruokaa tarjoilevaan paikkaan.

Ekana aamuna oltiin kunnon turisteja ja mentiin opastetulle kävelykierrokselle Budan vanhalle linnavuorelle. Sieltä oli upeat näkymät Tonavan toiselle puolelle Pestiin ja parlamenttitalolle. Kierros kesti 2,5 tuntia, ja siinä ajassa ehtikin jo nähdä ja kuulla kaikenlaista. Sitten lähdettiin Pestiin Katjan unkarilaisen kaverin kanssa. Oli kyllä kiva saada paikallinen "opas". Käytiin muun muassa Sankarien aukiolla, Kaupunginpuistossa ja Pyhän Tapanin kirkolla. Myöhemmin mentiin syömään ravintolaan. Illalla oli jalat lopulta niin poikki, ettei jaksanut muuta kuin raahautua hotelille nukkumaan. :)

Toisena aamuna mentiin "Kauhun taloon" (House of Terror), joka sijaitsi lähellä meidän hotellia. Se oli kyllä järkyttävä paikka, joka veti joksikin aikaa ihan hiljaiseksi. Talossa teloitettiin juutalaisia toisen maailmasodan aikana. Talo oli natsien ja myöhemmin sodan jälkeen kommunistien salaisen poliisin päämaja, jonka seinien sisäpuolelle monen ihmisen elämä päättyi: talon pohjakerroksen kammiot oli ahdistavan karu nähtävyys. Olo oli epätodellinen, kun noista synkistä kammioista nousi kirkkaan sinisen taivaan ja auringon alle.

Karistettiin karmaisevan kokemuksen aiheuttamia mielialoja vilkkaalla kävelykadulla, Váci Utcalla jonka varrella oli kauppoja jos jonkinlaisia. Kierreltiin myös kauppahallissa ja maistettiin paikallista terveysherkkua, joka tunnetaan nimellä lángos: upporasvassa paistettu taikinalettu, johon voi valita erilaisia täytteitä, kuten juustoa, lihaa tai valkosipulia. Myöhemmin käytiin syömässä kasvisravintolassa, ja sen jälkeen lähdin katsomaan, millaiset näkymät on Pyhän Tapanin kirkon kupolista. Tuulista mutta hienoa! Iltapäivällä nähtiin Budapestissa työskentelevän Marian kanssa kivassa kahvilassa, jossa pienikin kuppi cappuccinoa oli todellisuudessa varsin iso. Mukava tavata jyväskyläläisiä täälläpäin Eurooppaa.

Sanomattakin lienee selvää, että kaksi päivää Budapestissa on liian lyhyt aika: jotain tuli nähtyä, paljon jäi vielä nähtävää. Pääkaupungin jälkeen Debrecen tuntuu varsin tylsältä. Onneksi huomenna on syysmarkkinat melkein kotiovella, jotain elämää siis täälläkin. :D