Lähtötunnelmia

Tämä taitaa olla viimeinen kerta, kun kirjoitan blogia Unkarissa, ainakin tältä erää. Tuntuu siltä, ettei siitä ole kauaakaan, kun tätä blogia tänne aloin väsätä. Syksy meni hujauksessa. Päivien virran vietävänä tulee välillä pelokas olo: taas on yksi elämänjakso ohi, mitä seuraavaksi? Ennen tulevaisuuteen liittyviä syvällisempiä pohdintoja aion kuitenkin nauttia joulusta täysin siemauksin.

Unkarissakin on tällä hetkellä varsinainen joulusää. Lunta on pyryttänyt useampana päivänä, ja tänään sitä tuli niinkin paljon, että lentokenttä suljettiin. Toivon, että ylihuomenna ei olisi ongelmia lähdön kanssa, vaan pääsisin aluksi junalla kentälle asti ja sieltä Wizzairin siivin ilmaan. Unkari ei ole kuitenkaan mikään tekniikan tai asioiden järjestelemisen ihmemaa, joten jonkin verran jännittää.

Kulunut viikko oli mukava ja varsin haikea. Keskiviikkona oli opiskelijoiden ja opettajien yhteinen pikkujoulu laitoksen tiloissa. Ruoasta ja juomasta ei ollut puutetta: suomalaisista herkuista tarjolla oli muun muassa opiskelijoiden leipomia pullia ja pannukakkua. Salmiakkishottejakin oli tarjolla halukkaille. Juhla alkoi jo iltapäivästä opettajien kesken työhuoneessa ja jatkui sitten iltamyöhälle. Ohjelmassa oli Suomi-aiheisia tietokilpailuja, arvontaa ja tietenkin vapaata jutustelua. Eilen perjantaina oli vielä laitoksen henkilökunnan pikkujoulu, jonne sain kutsun myös. Oli vielä mukava tavata viimeistä kertaa työkaverit siellä.

Olen tavannut tällä viikolla myös lomille lähteviä kavereita. Eilen kävin Imon kanssa syömässä kivassa ravintolassa. Näin myös unkarilaista (tyttöä) Timiä, johon tutustuin pari kuukautta sitten puolalaisen Marcelan kautta. Paettiin Timin kanssa kylmää viimaa ihanaan ja tunnelmalliseen teepaikkaan, jonka nimi on Carpe Diem. En juonut Carpe Diemissä kuitenkaan teetä vaan ihanan suklaista Baileys-kaakaota. Tuossa lämpimässä ja kauniissa paikassa olisi vierähtänyt vaikka koko ilta.<3 Huomenna näen vielä toivottavasti unkarilaisen Ildikon.

Kävin viikolla myös kaupungin keskustassa olevalla joulutorilla. Ostin äidille unkarilaista käsityötä, kauniin joululiinan. Lisäksi ostin myös valkosipulin makuista juustoa juustoa eräältä herrasmieheltä, joka oli tuttu mulle jo syysmarkkinoilta. Tuolloin alkusyksystä juteltiin miehen markkinakojun luona kaikenlaista Suomeen liittyvää, ja mies muisti mut sieltä. Juusto oli kyllä tosi hyvää!

Lahjaostokseni täällä ovat jääneet minimiin, koska matkalaukkuni rätisi liitoksistaan jo tänne saapuessani. Kahden matkalaukun kanssa en selviäisi monen mutkan ja junanvaihdon kautta kotiin. Tiedän kuitenkin, että joulun ilo syntyy jostain muusta kuin tavarapaljoudesta, enkä itse odotakaan yhtään ainutta joululahjaa. Riittää, että pääsen turvallisesti kotiin, äidin loihtimaan joulupöytään ja kuusen alle lukemaan kirjaa.

Ilonamainen elämä Unkarissa saa siis päätöksensä mutta jatkuu ehkäpä Suomessa, jos mulla on siellä jotain kerrottavaa. ;) Matkalaukkuun syksyn varrella kertyi kannustavia sanoja, opetuskokemusta ja siitä saatua palautetta, oivalluksia elämästä, rohkeutta, elämyksiä, muistoja, uusia ystävyyssuhteita. Kenties hiukan kielitaitoakin, vaikka suomea pääsinkin käyttämään kielitaidon kehittymisen kannalta aivan liikaa (hieno kokemus kuitenkin oli, kun juttelin kaupassa unkariksi erään mummon kanssa: omat kommenttini rajoittuivat ehkä noin kymmeneen sanaan, mutta keskusteli sekin oli, ja ymmärsin jotain mummon puheesta. :D). Huomenna pakkaan matkalaukkuun vielä lastin Túró Rudeja, ja sitten onkin pian aika heiluttaa Unkarille hyvästit, ainakin ensi kesään saakka. :)

Keikalla ja jäähyväisjuhlissa

Työviikko päättyi varsin mukaviin perjantaitunnelmiin. Käynnistin päivän ystäväni Imon kanssa aamu(päivä)kahveilla yliopiston kahvilassa ja suuntasin sitten työhuoneeseen tietokoneen ääreen. Perjantai osoittautui varsin hiljaiseksi työpäiväksi: laitoksella ei ollut mun lisäksi ketään muita, joten nautin itsekseni hiljaisuudesta, rauhasta ja kirjaston tunnelmasta, vaikka ehdinkin jo kaipailla työkavereita. Sain onneksi kaikki kirjallisuusesseet takaisin määräpäivänä perjantaina, eikä tarvinnut alkaa ketään kovistelemaan, sillä se on aina ikävää.

Tänään mulla ei kyllä ollut tarpeeksi keskittymiskykyä tekstien lukemiseen, vaan päätin jättää homman suosiolla huomiselle. Melko väsyneissä tunnelmissa on tämä päivä sujunut, mutta sain sentään aikaiseksi siivoilla, pyykätä ja naputella joitakin hajanaisia ajatuksia gradutiedostoon.

Eilen lähdin Imon mukana erään suositun unkarilaisen bändin, Quimbyn, keikalle ja Erasmuksen lukukauden päättäviin Good Bye -bileisiin. Keikka oli kyllä hieno elämys, vaikka en unkarilaisista sanoituksista mitään ymmärtänytkään. Bändi oli energinen ja tunnelma katossa ison areenan katsomossa. Suosiosta kertoo ehkä jotain sekin, että lippu oli melko kallis verrattuna yleiseen hintatasoon täällä. .

Keikan jälkeen suunnattiin keskustaan Cool-klubille, jossa vierähtikin aamuyöhön Eramus-meiningissä, joka oli paikoin jokseenkin vauhdikasta. En ole syksyn aikana ihan lämmennyt tuolle Erasmus-juhlimiskulttuurille, joka tuntuu välillä olevan hiukan teennäistä. Toisilleen tuntemattomat ihmiset kaveeraa juhlissa, huutaa kamalasti, ottaa tuhatmäärin kuvia joka ikisestä bileillasta ja lisää ne heti seuraavana aamuna Facebookkiin. Mutta ehkä mä oon vain liian vanha ja tylsä tai jotain. Ja kaiken lisäksi mä en oo Erasmus vaan ope, haha. :) Joka tapauksessa luistelu- ja leffaillat oli kivoja, ja sain monia hyvän päivän tuttuja, muutamia kavereita ja yhden hyvän ystävän Erasmus-tapaamisten ansiosta, joten kyllä niissä hyvääkin oli. Imo on kutsunut mua monta kertaa lähtemään Romaniaan kesällä: suunnitelmissa on, että tulisin kesällä Unkariin ja jatkaisin sitten Imon luo Romaniaan. No, matkasuunnittelua voinee jatkaa sitten, kun pääsen ensin Suomeen, saan gradun kansiin ja kevääksi töitä. :D

Päiviä ja hetkiä

Väsy painaa silmäluomia, mutta ajattelin siitä huolimatta päivitellä blogia, koska
a) edellisestä kerrasta on jo aikaa
b) kivoja tapahtumia on kerrottavana ja
c) Elämä Unkarissa kääntyy ensi viikolla loppusuoralle, joten kohta vaihtobloggailu saa päätöksensä.

Antakaa anteeksi kirjoitusvirheet. Nukuin viime yönä korkeintaan neljä tuntia. Valvoin ja pohdiskelin syksyä taaksepäin ja talvea eteenpäin. Kello herätti kuudelta, ja kömmin lämpimän peiton alta aamupalapöydän kautta pimeään vesisateeseen. Vuoden synkimpänä aikana näin aikaiset aamut pitäisi olla lailla kiellettyjä. Mutta luokkaan päästyäni opiskelijoiden iloiset hymyt piristivät päivän (vaikka ohjelmassa oli lopputentti). :)

Nytkin ikkunaan ropisee unettava sade, jonka äänen onnistuin äsken peittämään soittamalla Hallikaisen Joulurauhaa muutamia kertoja. Se on kaunis kappale, hetkessä sydämeen virtaa tunne, jota ei voi sanoin selittää: siinä on muistoja, tuoksua, tunnelmaa, toivoa, rauhaa. Katselin kuvia lumisesta Suomesta. Tuli hyvä mieli. Unkari on maa, jossa viihdyn, mutta Suomi on maa, jonne kuulun. On ihana tietää, että siellä odottaa perhe ja rakkaat ystävät, jotka tapaan pian. <3

Ystävistä puheen ollen, sain viime viikolla vieraakseni Lotan. <3 Odotin koko syksyn Lotan vierailua, ja välillä näytti siltä, että reissu ei onnistu lentoemojen lakkotouhuilujen vuoksi, mutta niinpä vain onnistuikin. Lotta selvitti tiensä Budapestin kentältä junalla tänne Debikseen, ja oltiin keskiviikkoon asti täällä. Ohjelman tärkein osa oli kuulumisten päivitys, ja siinä vierähtikin aikaa! Ehdittiin kuitenkin käydä katsomassa kaupunkikeskustaa, kauppakeskusta, nauttia unkarilaisen pöydän antimista (joihin itse en ole aivan erityisen paljon syksyn aikana ihastunut ja joista Lotta sai ehkä hieman epäilyttävän kuvan syötyään varsin epämääräiseltä näyttävän perinneruoka-annoksen) ja osallistua meidän laitoksen lehtorien järjestämään Suomi-Viro -pikkujouluun. Pikkujoulussa nautittiin kuumaa viiniä ja pelattiin peliä, jossa selitettiin suomen- ja vironkielisiä sanoja puhumalla, näyttelemällä tai piirtämällä. En ollut edukseni viron taitojen esittelyssä (taisi suuurin osa pakollisen viron kurssin tunneista sujua sujuvasti sängynpohjalla torkkuessa, mutta ei siitä sen enempää...) Hauskaa joka tapauksessa riitti, kiitos huipuille lehtoreille illasta. :) Niin ja päästiinhän me Lotan kanssa yhdistämään voimamme myös opetuksen saralla. Sain tiistaina aamulla äkkihälytyksen sijaiseksi, ja Lotta lähti mukaan opeilemaan, mikä oli tosi kiva juttu, koska opiskelijat ovat aina innokkaita tapaamaan uusia suomalaisia kasvoja. :)

Keskiviikkona suunnistettiin Budapestiin, ja siellä oli aikamoinen koiranilma. Räntää tuli taivaan täydeltä ja kadut loskassa. Onnistuin kastelemaan kenkäni jo alkumetreillä, ja vilu meni luihin ja ytimiin. Päivät Bp:ssa oli melko kalseita, ja pysyteltiinkin paljon sisätiloissa. Katsastettiin kuitenkin kaupungin joulutori, Tonavan maisemat ja tietenkin Budan vanha linnavuori. Meidän hotelli oli onneksi kiva, halpa ja hyvä sijainniltaan. Lotta joutui Finnairin lentoemojen aina vaan jatkuneen lakkosekoilun takia aikaistamaan lähtöään ja lentämään kotiin Wizzairin siivin, joten Budapestin visiitti jäi melko lyhyeksi. Kauemminkin olisin vieraani täällä pitänyt. <3 Mutta pääasia, että matka järjestyi ja Lotta pääsi myös turvallisesti takaisin kotimaan kamaralle.

Budapestin matkan jälkeen ajatukset ovat suuntautuneet pikku hiljaa harjoittelun loppumisen herättämiin tunnelmiin. Tänään oli viimeinen tunti mun oman opetusryhmän kanssa. Opiskelijat esittelivät suomalaisia nykykirjailijoita ja syksyn aikana lukemiaan teoksia. Hyviä esityksiä kaikki. Tuli haikea olo. Syksy kului kivasti tuon innostuneen ja aktiivisen porukan kanssa. Pari opiskelijaa on kuitenkin tulossa ensi kevääksi Jyväskylään vaihtoon, joten törmäilen unkarilaisiin myös tulevaisuudessa.

Huomenna on vielä pari sijaisuustuntia, pidän kokeen yhdelle kandivaiheen porukalle. Sen jälkeen opetukset on tältä vuodelta ohi. Joululoman viettoon en silti ihan vielä pääse, sillä luvassa on vielä kirjallisuusesseiden lukemista ja gradun kanssa askartelua. Kirjallisuusesseet luen kyllä mielelläni: on kiinnostavaa tietää, millaisia ajatuksia opiskelijoilla on mm. Leena Landerin, Kari Hotakaisen, Johanna Sinisalon ja Leena Lehtolaisen teoksista.

Nyt lienee aika mennä unten maille, jotta olisin aamulla hieman pirteämpi kuin tänään...