Tänään on satanut koko päivän. Aamulla avasin ensimmäisen kerran silmät: sataa. Herätysaikaa ihan hiukan eteenpäin. 9.30: Sataa edelleen. Vielä torkku. 10.30: Pakko nousta! No, eihän mulla mikään kamala kiire ollut mihinkään, joten join rauhassa aamukahvin moniviljapaahtoleivän kera (ollapa jälkiuuniruisleipää!). Kuuntelin myös sattumalta Juha Tapion vanhoja biisejä. Tuli nostalginen olo. Hienoja biisejä ovat ne vanhat, edelleen.
Pomppiessani vesilätäkköjen yli kohti yliopistoa katselin eriväristen sateenvarjojen joukkoa kadulla. Sinisiä, punaisia, keltaisia, vihreitä varjoja. Sukkani kastuivat heti, koska eihän mulla tietenkään ollut jalassa säähän sopivia kenkiä. Silti hymyilitti. Oon ehkä pohjimmiltani syysihminen: nautin kesästä, mutta toisaalta kesä on ollut mulle aina odotuksen aikaa. Syksy tuo tullessaan haasteita, muutoksia, elämää. Samalla se tuo velvollisuuksia ja vastuuta. Mutta jos ei olisi mitään vastuuta tai velvollisuutta, voisiko kokea olevansa tärkeä? Ehkä positiivinen suhtautuminen syksyyn johtuu myös siitä, että täällä Keski-Euroopassa on vielä aurinkoa ja asteita luvassa. :p
Vietin muutaman tunnin työpöytäni ääressä. Laitoksella oli hiljaista, suurin osa väestä oli jo viikonlopun vietossa. Pohdin ensi viikon tunteja ja kurssien rakennetta. Paljon ideoita, liian vähän aikaa? Tuttu ongelma monelle opettajalle. Satuin huomaamaan hyllyssä Härkösen Häräntappoaseen, ja luin sitä vähän aikaa odotellessani sateen laantumista. Hymyilytti yläkouluikäisen Allun aatokset. En muista, mitä ajattelin kirjasta silloin, kun luin sitä ollessani itse yläkoulussa. Joka tapauksessa Allun mielestä paras ope on sellainen, joka on ihan tavallinen ja joka ei yritä liikaa. Ehkä Allun ajatuksessa piilee pieni totuudensiemen. :)
Yläkoulusta tuli mieleen Leena Khronin teksti "Pian on ulsterin aika", joka löytyi googlatessani novelleja. http://www.kaapeli.fi/krohn/pereat/ulsteri.htm
Teksti on räikeä, vastenmielinen ja järjetön: mutta ovatko kaikki asiat siinä lopulta kovinkaan monen askeleen päässä totuudesta?
Nyt kun kirjoitan tätä, sataa edelleen. Ehkä pysyn sisällä, juon kupin kaakaota ja katson leffan. Näiden syvällisten ajatusten jälkeen vaikkapa Sooloilua voisi olla paikoillaan. ;)
(Ai niin! Olin eilen aivan ihanassa kahvilassa Suuren keltaisen kirkon aukiolla ja join hyvää cappuccinoa, joka oli pakko ikuistaa. Tavattiin siellä yhden unkarilaisen tytön kanssa ja juteltiin muun muassa Lapin lakkareissuista. Kummalliset asiat saattaa yhdistää ihmisiä. :p)
kuulostaa aivan ihanalta :) tosi tunnelmallista, ja se kahvila, keskustelu ja cappuccino on melkein käsin kosketeltavissa.
VastaaPoistamua on aina vaivannu kaipuu itä-eurooppaan, juuri unkariin, tsekkiin, slovakiaan, puolaan.. kummallinen slaavilainen kaipuu niihin itäeurooppalaisiin kaupunkeihin, niiden mukulakivikaduille ja jugend-talojen katveeseen, nauttimaan kupposen kahvia katukahviloissa.
sulla on päinvastainen ongelma kuin mulla: ei ideoita, liikaa aikaa ;) sijaisena rämmin asiat läpi niin perusteellisesti ja perinteisesti kuin vain voin. ja ärsyttää itseäkin.
sun tunneista tulee varmaan jättimenestys :) ja nuo rakennukset, työhuone ja kaikki, oh, niin ihania! kauhean isnpiroivia, juuri sellaisia kuin ylopiston ajattelee olevan <3
p.s. mulla on yksi unkarilainen opiskelija, se kehui kovasti debreceniä ja unkaria :)
Mulla tää aikaongelma johtuu siitä, että kurssit kokoontuu vain kerran viikossa sen normiajan 90 min. Eli mulla on paljon aikaa keksiä ties mitä leikkejä ja pelejä, joihin ei oikeesti oo tunnilla kuitenkaan aikaa. ;) Kirjallisuuden kurssilla taas on vaikea arvioida sitä, kuinka kauan S2-opiskelijoilla menee aikaa novellin lukemiseen: novelli täytyy kuitenkin ymmärtää aika hyvin, että sitä voi analysoida. Maanantaina on siis eka tunti, jännää! Ajattelin muuten jossain vaiheessa näyttää sen meidän opeharjoittelujutun "Mitä Suomi rakastaa" ja vastaavasti teetättää keskustelua ja mahdollisesti tekstiäkin aiheesta "Mitä Unkari rakastaa." Näin saan samalla kulttuuritietoutta itsekin. ;)
VastaaPoistaMä tykkään myös Itä-Euroopan hengestä. Odotan jo tulevaa Romanian reissua!:p
Kauniisti kirjoitettu! Tuli sellainen fiilis, että haluaisi itsekin tallustella siellä sateisessa säässä sateenvarjojen vilskeessä. Sadepäivinä on ihana vain tunnelmoida ja vaipua vaikka nostalgiaan Juha Tapion biisien myötä.:)
VastaaPoistaHuomisen tunnit sujuvat varmasti aivan erinomaisesti, luotan suhun!<3 Hoidat homman kotiin hyvin, kuten aina!:)
Halaus Lotalta <3