"Kun kaikki menee pieleen, paista pannkakku". Uskon, että Sooloilua-leffassa mainittu elämänohje on varsin pätevä. Mikä piristää enemmän kuin pannari ja hyvä seura? Itselläni ei torstaipäivä mennyt lopulta täysin pieleen, vaikka pahalta aluksi näyttikin. Päädyin kuitenkin päivän päätteeksi syömään tyttöporukassa suussa sulavia unkarilaisia gundel-pannukakkuja puolalaisen Marcelan viimeisten Unkarin päivien kunniaksi. Suklaakastiketta ja pannukakkuja, joiden sisällä oli jonkinlaista banaani-pähkinätäytettä: todella makeaa, jopa minulle! Viimeistään nuo pannukakut nähtyäni loppukin harmi haihtui. :)
Kaikki alkoi siis siitä, että istuin torstaiaamuna kampaajan tuolille. Mukana oli sekä tulkki (kämppikseni) että unkari-suomi -sanakirja. Yhteistä kieltä kampaajan kanssa ei ollut sanankaan verran. Luotin kuitenkin siihen, että lopputulos ei voi olla kauheampi kuin lähtötilanne. Leikkaus onnistui mielestäni hyvin. Vaikka tekikin taas tiukkaa luopua melko pitkistä (ja sitäkin huonokuntoisemmista) hiuksista, oli uusi leikkaus pirteämpi ja hiukset terveemmän näköiset. Värjäys taas ei onnistunut, vaan lopputuloksena oli keltainen pää. Rahallisesti kampaajakeikka ei kirpaissut, koska pulitin hommasta vain jotain päälle 20e. Harmitti silti kovasti. Niinpä päädyin purkaamaan suruani unkarilaiselle ystävälleni, ja lähdimme ostoskeskukseen katselemaan, josko sieltä löytyisi jotain ratkaisua ongelmaan. Löysimme parturi-kampaamon, jonka tuolille pääsin puolen tunnin varoitusajalla. Tukkaani laitettiin tummanvaalea sävy, joka lopulta olikin hyvä ratkaisu, koska se on lähempänä omaa väriäni. Loppu hyvin kaikki hyvin. :)
Tähän viikkoon mahtui myös muun muassa vaihtareiden luistelubileet (oli huippua! <3), kiva sarjakuvatunti ja esseen ja työharjoitteluraportin kirjoittamista. Todella outoa, kun harjoitteluni alkaa olla siinä vaiheessa, että jäljellä on vain lopputehtävien ja tenttien valvomista ja tarkistamista. Kolme viikkoa aikaa Unkarissa. Ensi viikko kulunee kuin siivillä, kun saan Lotan tänne kylään ja lähdetään Budapestiin keskiviikkona. Jee! <3
kampaamo maassa, jonka kieltä ei oikein hallitse, on aina jonkinlainen jännitysnäytelmä. kaverit on uskaltaneet kokeilla, minä en :D mutta sun lopputulos on nätti, sopii tosi hyvin sulle :)
VastaaPoistahurjaa miten nopeeta aika menee. vastahan sä menit sinne ja kohta sä oot jo täällä! saatkin käydä tre:lla jossain vaiheessa, vink vink ;)
ja ihanan näköstä herkkua, nam! lotalle terkkuja, pitäkää hauskaa :)
Tulen Taru kyllä Tampereelle ja Hervantaan myös! :p
VastaaPoista